Fruits Basket

Tähän teokseen ei vain kykeke kyllästymään. Sarjan pystyy lukemaan vaikka kuinka monta kertaa uudestaan ja uudestaan ja sillä on silti aina jotakin uutta tarjottavaa. Pidän siitä, kuinka sarjassa on paljon muistelemista, se on mukavaa ja antaa uuden perspektiivin jostakusta henkilöstä tai tapahtumasta. Natsuki Takayan piirrostyyli on myöskin jotakin ihaninta luettavaa, vaikkakin muuttuu aika rajusti tarinan aikana. Jokainen hahmo on persoonallinen ja hellyyttävä eikä heitä tahdo sekoittaa toisiinsa. Pidän myöskin sarjan suloisesta huumorista ja siitä, että tähänkin on ripoteltu hieman näitä pervouden rippeitä, vaikkakin hyvin alhaisiksi jäävät. Lempihahmoni on varmaankin Momiji ja Akito, täydelliset vastakohdat. Momiji on mukavan lapsenmielinen ja suloinen, kun Akito on hieman raaempi ja tiukempi hahmo.

2. Chobits

CLAMP'n ihana sarjanen. Mielestäni pelkästään idea on kiehtova ja eroaa jo sen varjolla muista lukemistani sarjoista. Vaikkakin tämä "voiko kone rakastaa ihmistä" metodia on aika normaalia tavaraa, on se silti mielenkiintoista. Myöskin tämä tulevaisuuteen sijoittuminen on mukava lisäys. Ei ole mitään täysin suunnatonta ja päätöntä sci-fi meininkiä, mutta eroaa kuitenkin jollakin asteella nykyisyydestä. Kaikki hahmot ovat tässäkin persoonallisia, mutta valitettavasti en näitä nimiä saa kylvettyä päähäni. Piirtojälki on kaunista ja Chi'n asut on piirretty hienosti ja taidokkaasti ja on mielenkiintoista seurata hänen ja Hidekin suhteen syventymistä ja heidän elämistänsä yhdessä. Lempihahmoni onkin sitten Minoru, tuollainen pikkuinen ja älykäs poika, joka jaksaa kutsua Hidekiä hyväksi ihmiseksi.

3. Elfen Lied

Olin jo animeen täysin ihastunut, joten mangaankin halusin tutustua. Tyydyin fanikäännöksiin, mutta kiitän kyllä kääntäjää, hyvää työtä teit. Lynn Okamoton piirtojälki alkoi pikkuhiljaa miellyttämään silmää yhä enemmän ja enemmän ja hahmojen menneisyyksiä puitiin paljon enemmän kuin animessa. Tarina oli mielenkiintoisempaa ja oli aivan eri asteilla kuin anime. Pidin tyylistä jolla Okamoto piirsi Lucyn, todella mielenkiintoinen tyyli. Myöskin kerronta oli sujuvaa ja kyllä tämä manganakin onnistui hirvittävään ja huvittamaan yhtä aikaa. Ja Elfenin tuntien mukana oli myöskin pervoutta, paljon ! Lopetus oli kuitenkin hieman heikompaa tasoa, kuten muutenkin osa 12. Mutta keskivaiheilla tarina on niin mielenkiintoista, että se korjaa loputkin virheet. Mangassakin pidin eniten ilkeästä, murhanhimoisesta Lucysta, mutta myöskin normaali-Lucy alkoi tulemaan tärkeämmäksi hahmoksi loppua kohden.

4. Death Note

Tarina on vain niin himputin mielenkiintoinen, ettei seuraamista voi lopettaa kesken. L ja Raito käyvät psykologista taistelua toisiansa vastaan ja keksivät aina vain ihmeellisempiä keinoja saada toinen loukkuun. On mukavaa kun tarinassa on mukana tälläistä fantasiaakin, kuten shinigamit ja vihko, joka tappaa kirjoittamalla nimen siihen. Idea on jo yksisteen loistava ! Kun lisätään vielä mahtava piirtojälki ja hyvin eteenpäin etenevä juoni, menestys on todellakin taattu. Kun sarjaa päästään eteenpäin, muuttuu tarina vain mielenkiintoisemmaksi ja samalla kun hahmoja tulee lisää, tulee myöskin toiselle osapuolelle lisää pähkäilemistä. Ja lempihahmoni on niinkin kliseisesti kun voi olla L. Hyvinkin älykäs hahmo, jonka tavat ovat hieman tavallisuudesta poikkeavat.

5. Fushigi Yuugi I

Painotan tuolla ykkösellä, että tuo ensimmäinen "kausi" oli se tärkeämpi minulle eli osat 1-13. Olen aina pitänyt jäljestä, jolla Yuu Watase teoksiansa tekee ja tämä varsinkin on erittäin hienon näköinen. Tässäkin on mielestäni mielenkiintoinen juoni, kun joudutaan kirjan sisälle ja sitten mennäänkin muinaiseen Kiinaan ja aletaan taistelemaan ystävyyden ja kokonaisen maan puolesta. Hahmot ovat minun makuuni persoonallisia ja heidät erottaa hyvin toisistansa. Hahmoja tulee välillä hieman liikaakin vastaan, kun on neljän neidon tähdet kaikki esittelyssä, mutta nuo päähenkilöt riittänevät minulle. Lopetus oli myöskin erittäin kaunis ja tarinan aikana tuli muutenkin tihurrettua kyyneleitä kun hahmoja kuoli yksi toisensa jälkeen. Lempihahmoni oli Tasuki, persoonallinen ja erottuva joukosta. Rakastin niitä hänen hampaitansa, tuli mieleen vampyyri, ja myöskin tuo oma murre jolla hän puhui oli mielenkiintoista ja huvittavaa luettavaa. Ja oli ne Taman kanssa aika söpö kaveriparikin.

Shugo Chara!

Joo, tähänkin oon koukuttunut. Huumori pelaa todella mahtavasti, animaatiojälki hyvää ja persoonallisia hahmoja. Ääninäyttelijöihin olen tyytyväinen (Kairin onkin sitten asia erikseen...) ja jokainen ääni sopii hahmollensa. Vaikka anime onkin tungettu täyteen fillereitä, ovat nekin yleensä aika mielenkiintoisia. Buono! on osannut tehdä loistavat openingit ja endingit ja niihinkin olen koukuttunut. Vaikka tässäkin sarjassa melkein arvaa miten lopussa käy, on sitä silti pakko seurata. Ja lempihahmonen on tottamooses Ikuto ja sen jälkeen tulee Kukai. Charoista pidän eniten Erusta, Kisekistä ja Yorusta. Ikuto on h-hottis, Kukai on sellanen höpsö. Eru taas on joku höpsöin, Kiseki on jotenkin suloinen (ääninäyttelijä) ja Yoru on hyvin mielenkiintoinen.

Elfen Lied
Ihanan koskettava sarja. Varsinkin viimeiset jaksot saivat sympatiat puolellensa. Jokaisella hahmolla oli hyvin karmea menneisyys. Itseäni ei häirinnyt missään vaiheessa liika väkivalta tai laajakäsitteinen pervous, enemmänkin ne huvittavat. Sarjan ei kuuluisi olla huvittava, mutta silti se vaan oli. Alku- ja loppulaulu sopivat siihen täydellisesti ja sarja oli mukavan mittainen, vaikka loppuikin ärsyttävään kohtaan. Ääninäyttelijätkin on valittu hyvin. Lempihahmonen on sitten tämä Ilkiä-Lucy. Olen aina pitänyt sarjojen pahiksista ja Lucy on muutenkin mielenkiintoinen, kolmijakoinen persoonallisuus. Vähiten pidän Yukasta, liian äidillinen tai jottain :3

Strawberry Panic
Vaikka kaikki sanoo että on liikaa draamaa ja liian hidas liikkeissänsä, mie pidän tästä. Draama ei minun mielestäni ole todellakaan sarjan heikkous, se sopii hyvin tähän sarjan tyyliin. Ja on mukavaa seurata hieman hitaammanlaista sarjaa noiden kaikkien "ei-yhtään-filleriä" animeiden jälkeen. Hahmojen animointijälki on aika heikko, jalat ja kädet liikkuvat huonosti, mutta kasvot ovat suloiset ja hahmoilla on hyvät ääninäyttelijät. Ja myöskin nuo ns. fillerijaksot olivat todella suloisia ja mielenkiintoisia. Ja sarjahan sisältää yuria ja minä siitä tykkään niin... Lopetus oli mielestäni kaunis ja muutenkin sarja oli hyvin tunnelmallinen (lopetus, Kairin ja Shizuman menneisyys...) joten kyyneliä tuli tehtyä useampi. Suosikkihahmoa minulle ei kyllä tullut, kaikki olivat omalla tavallansa kivoja/ärsyttäviä. Mutta ehkä tuo Yaya oli yksi kivoimmista.

Higurashi no Naku Koro Ni + Kai

Tässäkin tuo sama kuin edeltävässä, piirrosjälki välillä hieman heikkoa, mutta kasvot ovat kauniit ja ääninäyttelijät valittu TODELLA hyvin. Hahmoilla on jännät persoonallisuudet ja niiden kehittymistä on mielenkiintoinen seurata. Luvutusjärjestelmä on hieman monimutkainen, mutta todella mielenkiintoinen omalla tavallansa. Myöskin tämä päägenre, kauhu, on lähellä sydäntäni ja pidän niistä. Oikeastaan ne naurattavat minua, mutta minä olen minä. Lempihahmoni on kyllä Keiichi ja sen jälkeen tulee varmaan Mion. Keiichi on komea, vainoharhainen, mutta kuitenkin rohkea, ja jotenkin hyvin ajattelevainen persoona. Harmi vain, ryyä jätkä tahtoo kuolla turhan usein. Mionilla on taas hieno ääninäyttelijä ja muutenkin hänen persoonallisuutensa on jännä. Välillä sellainen kettumainen ja välillä sellainen pirteä ja pervo neiti. Myöskin Satoshi on ihana. Todella suloinen ja ihana ääninäyttelijä ja hänelläkin aika iso rooli loppujen lopuksi tässä sarjassa. Kai jatkaa myöskin vahvaa linjaa ja selittää asiat hyvinkin tarkasti. Myöskin Rikasta tuli mukavampi hahmo kun ei tarvinnut enää esittää sellaista "nipah" henkilöä.

Sekirei

Tämän sain vasta vähän aikaa sitten katseltua, mutta pidin tästä oikein paljon. Sarjan päägenret ovat hyvin erilaisia; seinen, harem, toiminta ja romanttinen-komedia. Varsinkin tuo romanttinen ja toiminta olivat aika jännä yhdistelmä, mutta onnistui hyvin. Pidän sarjoista joissa on väkivaltaa, mutta niissä pitää olla myös hyvä huumori ja hieman tunteitakin pelissä. Ja tässähän oli molempia! Sain nauraa todella paljon sen viikonlopun aikana kun tämän katselin ja vieläkin naurattaa jotkin kohtaukset. Hahmoja tuli kuitenkin todella paljon eivätkä kaikkien nimet jääneetkään päähän kovinkaan helpolla, mutta loppujen lopuksi siitäkin ongelmasta yli pääsin. Sarjassa oli mukana myös pervoutta, joka on myös läheinen genre minulle. Ja naisten muodothan olivat uhkeat, joka ei kuitenkaan häirinnyt, sitä omaa pervoa huumoriansa toi mukaan. Ja hahmoista pidin eniten Homurasta ja Kun-chanista. Homura oli tälläinen vähän viileämpi ja rauhallisempi hahmo, mutta taistelukentällä tälläinen tulityyppi. Ja harmittavan pieni osa D: Kun-chan taas oli todella suloinen, varsinkin kun yritti matkia isompien Sekireiden toimintoja.

Siinä nyt oli viisi (oikeastaan kuusi) lempianimesarjaani. Aika samoja genrejä kierrätän tosin, mutta ei voi mitään. Toivon mukaan tuo hieman selvensi millaisista animeista yleensä pidän ! :-------)

Hiiihii, uskaldauduin minäkin tekemään oman blogin pahaiseni X-------D Eli siis tämä blogi käsittelee minun, Sonjan, suhdetta Japaniin yleisesti, sen kieleen ja kulttuuriin (suurimmaksi osaksi animanga ja musiikki). Saatan laittaa listauksia musiikki-ihanteistani tai listausta mitä hyllyssäni komeilee ja mitä siellä saisi vielä ollakin, mutta myöskin pieniä edistymisen askelia kielen kohdalla. Ja minä oon siis...Sonja, nuori tyttönen Suomesta. Ei-Japaniin liittyvistä asioista pidän keltaisesta, kissoista, kavereista, elokuvista, sängyllä loikoilemisesta ja lukemisesta. Pukeudun yleensä värittömämmin, mutta muutama väripilkkukin on vaatekaapissa. En todellakaan pidä ötököistä, elävistä tai kuolleista, lehmistä, historiasta, musiikista oppiaineena, piirtämisestä ja kristinuskosta.